Vanhuspalvelulaki uusiksi

18.02.2019

Viime viikkoina on taas kerran käyty vilkasta keskustelua vanhuspalvelujen tilasta ja vanhusten hoidon laiminlyönneistä. Siinä sivussa on mainittu vuonna 2012 voimaan tulleesta vanhuspalvelulaista, joka säädettiin eduskunnassa suurella yksimielisyydellä. Olin lain voimaan astuessa Vantaan vanhusneuvoston jäsen. Vanhusneuvostossa lakia kehuttiin kovasti, mutta minä en hyvällä tahdollakaan nähnyt lakia suurena edistysaskeleena. Se oli mielestäni liian yleisluontoinen ja sellaisena vain kokoelma asiosta, joita olisi hyvä toteuttaa. Samoihin aikoihin, lain voimaan astumisen myötä, kiristettiin omaishoidon myöntämis- perusteita. Osa omaishoitajasopimuksia jopa lakkautettiin uusien kriteerien myötä. Myös laitoshoito ”nykyaikaistettiin” vähentämällä vanhainkotipaikkoja ja lisäämällä ns. tehostettua palveluasumista, jonne pääsyn kriteerit tiukennettiin. Vanhuspalvelulain mukaisesti tavoitteeksi asetettiin ikäihmisten selviytyminen kotona, mutta resursseja siihen ei lisätty. Kotihoito oli lähinnä lääkejakelua. Lähes kaikki muut kotona asumista tukevat palvelut on ulkoistettu ja hinnat sen mukaiset.

Lain astuessa voimaan järjestettiin siitä valtiovallan toimesta koulutusta. Minäkin osallistuin sellaiseen. Tiedustelimme kouluttajilta, miksi laissa ei ollut vanhusten oikeuksia korotavia sitovia määräyksiä ja sanktioita siltä varalta, ettei lakia noudateta. Meille vastattiin, että kyseessä on uudentyyppinen laki, joka määrittelee kunnille suunnittelutavoitteet ja strategian vanhuspalvelujen toteuttamiseksi. Siksi yksityiskohtaisia määräyksiä ei tarvita. Lain valmisteluvaiheessa oli lakiin esitetty mm määräystä hoitajamitoituksesta, jonka kokoomus torppasi.

Seitsemän vuotta lain voimaanastumisen jälkeen näemme tulokset. Vanhusten hoiva on mennyt huonompaan suuntaan, hoivapalveluja on yksityistetty voittoja tavoitteleville monikansallisille yrityksille ilman selkeitä laatuvaatimuksia hoivasta ja palvelun sisällöstä.

Nyt käydään keskustelua hoitajamitoituksesta, mikä on hyvä asia. Riittävä henkilöstömäärä on hyvän hoivan runko. Mitoituksen lisäksi lakiin tarvitaan selkeitä mitattavissa olevia laatukriteerejä. Kuitenkaan en ole juuri kuullut kenenkään vaativan vanhuspalvelulain uudistamista. Johtuuko se siitä, ettei poliitikkoja loppujen lopuksi kiinnosta vanhusten asema ja palvelut. Pelkään pahoin, että tämänhetkinen keskustelu eduskunnassa on vain tilapäinen ilmiö, joka unohdetaan vaalien jälkeen.

Vanhuspalvelulaki on pikimmiten uudistettava, on saatava sitovat määräykset, joilla turvataan ikäihmisten hyvinvointi, terveys ja toimintakyky hoivan kaikilla tasoilla.

Pertti Vuorio

Kirjoitus julkaistu 15.2.2019 Kansan Uuttisten viikkolehdessä

15.03.2020Eläkeläiset ry peruu tapahtumia koronaviruksen vuoksi 13.3.2020
02.01.2020Retkibussin reitistä
01.01.2020KELAN MUUTOKSISTA 2020
16.05.2019APOTTI
18.02.2019Vanhuspalvelulaki uusiksi
28.03.2018Vantaan vanhusneuvostoa täydennettiin